Uskonnollisella maailmalla on monia kuvitelmia, ja kaikki ovat heidän johtajiensa keksimiä. Niiden käytännön tarkoitus ei ole mikään muu kuin vangita seuraajiaan sofismilla ja pahoilla uskomuksilla. Pyrkikäämme puhumaan muutamista, jotka tulevat mieleen.

Aloitetaan joistakin juutalaisista käytännöistä ja perinteistä, joita käytetään nykyään. Kipan, talitin, peiotin jne. käyttö. Niiden käytöstä ei ole raamatullisia mainintoja. Mutta siitä on tullut villitys ja niiden käyttö on omaksuttu juutalaisuuden seuraajien sääntönä. En anna niiden merkitystä, vaan jätän ne, jotka eivät tiedä, etsimään lähteistä, jotka voivat antaa määritelmät. Myös päivittäiset rukoukset ja kynttilät, käsien pesu, jossa käsien päälle laitetaan järjestelmällisesti vettä kolme kertaa, ja monet muut asiat, joista en ole tietoinen, mutta jotka ovat juutalaisten tiedossa. Jopa evankeliset ovat omaksuneet joitakin näistä käytännöistä ja ottaneet ne osaksi juhliaan. Juutalais-kristilliset uskonnot ovat omaksuneet sekoituksen pseudokristillisiä käytäntöjä ja juutalaisia käytäntöjä. Näin on esimerkiksi juutalaisissa messiaanisissa uskonnoissa, joiden naiset käyttävät huntua osallistuessaan rituaaleihin temppeleissä ja seurakunnissa.

Muuten, mitä tulee huntuun, luulen, että se on seurausta siitä, että tulkitaan väärin sitä, mistä Paavali puhuu kirjeessään korinttilaisille uskoville. Siinä hän sanoo, että naisen ei pidä rukoilla pää peittämättä. I Kor. 11:13.

Laitan koko tekstin apostoli Paavalin käsittelemästä aiheesta osoittaakseni niiden väärinymmärryksen, jotka valitsevat tämän hunnun kantamisen käytännön.

1. Kor. 11:10. Sen vuoksi naisella tulee olla päässään enkelien tähden auktoriteetin merkki. 11 Ei kuitenkaan mies ole ilman naista eikä nainen ilman miestä Herrassa. 12 Sillä niin kuin nainen on miehestä, niin myös mies on naisesta, mutta kaikki on Jumalasta. 13 "Tuomitkaa keskenänne: onko naisen säädyllinen rukoilla Jumalaa peittämättöminä? 14 Vai eikö sama luonto opeta teille, että on häpeällistä, että miehellä on kasvaneet hiukset? 15 Mutta että naisella on kasvaneet hiukset, se on kunniallinen, sillä hänen hiuksensa on annettu hänelle hunnun sijaan. 16 Mutta jos joku tahtoo riidellä, niin meillä ei ole sellaista tapaa, eikä Jumalan seurakunnilla.

Tekstiä ei ole vaikea ymmärtää, vaikka se onkin luonnolliselle ihmiselle verhottu, koska se ei noudata sitä, mitä Salomo sanoo Sananlaskujen 2:1-4:ssä.

Paavali ei viittaa verhon kantamiseen kankaasta, vaan naisen hiuksiin. Ja hän tarkoittaa, että kristityt naiset eivät saisi leikata hiuksiaan tai edes leikata niitä, sillä se olisi kuin hän olisi paljain päin tai kalju. Tämä on suhteessa Jumalaan.

             Todiste siitä, mistä puhumme, on jakeessa 15. Siellä sanotaan, että Jumala antoi hiukset hunnun sijaan.

Jumala kertoi meille kerran, että maan päällä me kutsumme sitä hiuksiksi, mutta taivaassa sitä kutsutaan hunnuksi.

Korvaa siis vain sana huntu hiuksilla, ja näin on mahdollista parantaa sen ymmärtämistä, mitä Pyhä Henki haluaa sanoa apostoli Paavalin kautta tässä raamatullisessa tekstissä hänen kirjeessään (opetuskirjeessään) korinttilaisille.

Muistamme myös sen, mitä Herra kertoi meille hiuksista, kun Hän käytti astiaa profeetallisella tavalla ja kysyi eräältä nuorelta naiselta, miksi tämä oli leikannut huntunsa. Ja Hän sanoi, että koska nainen oli tehnyt niin, hänet heitettäisiin sinä päivänä ulkoiseen pimeyteen.

On mielenkiintoista, että se, mikä on ensisijaista ja Jumalan vaatimaa, kuten dekalogi, kymmenen käskyä, ihmiset ovat suhteuttaneet tai hylänneet ja laiminlyöneet niiden noudattamisen ja noudattamisen. Kun taas asiat, jotka eivät ole edes toissijaisia, on asetettu ikään kuin ne olisivat Jumalan asettama velvoite. Mestari ei turhaan sanonut, että hänen aikansa uskonnolliset miehet "puristivat hyttysen ulos ja nielivät kamelin". Mt. 23;24.

Kun me osoitamme Jumalan lain täyttämisen välttämättömyyden, on joitakin, joita se häiritsee, ja he sanovat, että ei ainoastaan se, vaan että meidän on pidettävä 613 Israelin kansalle annettua lakia. Nämä jättävät huomiotta sen, mitä Pyhä Henki sanoo apostoli Paavalin kautta Ef. 2:15:ssä ja Kol. 2:14:ssä. Hän puhuu "käskyjen määräyksistä", jotka on kirjoitettu kirjaan, viitaten Mooseksen kirjaan kirjoittamiin määräyksiin. Nämä lait annettiin Israelin kansalle enkelien välityksellä (Ap. t. 7:53), ja niillä oli voimassaoloaika, jonka Jeesus kumosi, koska ne olivat ajallisia lakeja, jotka oli tarkoitettu Israelin kansalle Jumalan kansana ja silloin, kun se oli omalla alueellaan ja sillä oli teokraattinen hallitus.

Siksi on niin, mitä Jeesus sanoi aikalaistensa uskonnollisista johtajista: "He sitoivat raskaita taakkoja, joita on vaikea kantaa, ja panivat ne ihmisten harteille, mutta he eivät liikauttaneet niitä sormellakaan".  Mt. 23:4.

Oli Prestes
Lähetystyöntekijä