Otsikko ilmaisee juuri sen, mitä Jumala vaatii ihmiseltä. Mutta miltä se näyttäisi käytännössä? Tarkoittaako tämä käsky luopumista inhimillisistä kiintymyksistä vai viittaako se vain aineellisiin hyödykkeisiin? Katsotaanpa.

Raamatunteksti käskee: ”Rakasta siis Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja kaikesta voimastasi” (5. Mooseksen kirja 6:5; Matteuksen evankeliumi 22:37; Markuksen evankeliumi 12:30; Luukkaan evankeliumi 10:27).

Kun kaksi ja puoli Israelin heimoa pyysivät Moosesta antamaan heille luvan asettua asumaan Jordan-joen eteläpuolelle – sillä alue oli suotuisa karjan kasvatukselle, jota heillä oli runsaasti –, Mooses asetti ehdon. Sotureiden tuli ensin ylittää Jordan-joki auttaakseen muita heimoja ottamaan haltuunsa Luvatun maan; vasta sitten he saivat palata omille mailleen.

Valloitusprosessi ei sujunut nopeasti; se kesti vuosia. Tuona aikana nämä miehet luopuivat kotinsa mukavuuksista ja perheensä seurasta, kieltäytyen vaimojensa ja lastensa seurasta taistellakseen veljiensä rinnalla.

Samoin kun Jeesus lähetti opetuslapsensa, Hän antoi tarkat ohjeet aineellisesta ja perheen sidonnaisuuksista luopumisesta: ”Älkää ottako mukananne kultaa, hopeaa tai kuparia vyöihinne; älkää matkalaukkua, kahta vaatekappaletta, sandaaleja eikä kävelykeppiä; sillä työntekijä on ansainnut elantonsa. Ja mihin tahansa kaupunkiin tai kylään tulettekin, ottakaa selvää, kuka siellä on kelvollinen, ja jääkää sinne, kunnes lähdette sieltä” (Matteus 10:9–11). Tämän tehtävän täyttämiseksi monien oli jätettävä väliaikaisesti kotinsa ja perheensä.

Tällaista täydellistä antautumista ei pidetä hyvänä asiana nykypäivän opetuslasten keskuudessa. Nykyään lähetystyöhön hakevat vaativat yleensä taloudellisia takeita elatuksestaan ja huollettaviensa elatuksesta. Jeesus, joka oli Jumala, ei kuitenkaan taannut omaa asuinpaikkaa edes itselleen – sillä hänellä ei ollut paikkaa, johon päänsä kallistaa (Matteus 8:20) – eikä niille, jotka seurasivat häntä palvelutyössä.

Jumalan rakastaminen yli kaiken tarkoittaa perheen luovuttamista Hänen huolenpitoonsa, varmuudella siitä, että Hän huolehtii heistä. Tähän tarvitaan uskoa, joka perustuu lupaukseen, että Hän ei koskaan jätä meitä eikä hylkää meitä.

Lisäksi se vaatii täydellistä omistautumista. Kuten apostoli Paavali osuvasti varoittaa: ”Kukaan palveluksessa oleva sotilas ei sekaannu tämän elämän asioihin, jotta hän voisi miellyttää sitä, joka hänet on värvännyt” (2. Timoteuksen kirje 2:4).

Nykypäivän suuri ongelma on pyrkimys sovittaa omat edut yhteen Jumalan etujen kanssa, jolloin jumalalliset suunnitelmat jäävät usein toissijaisiksi. Halu avioliittoon perustellaan väittämällä, että ”kaksi on parempi kuin yksi” tai että ”ei ole hyvä, että ihminen on yksin”, unohtamalla Paavalin, Johannes Kastajan ja Elian esimerkit luopumisesta ja naimattomuudesta.

Siksi todellinen Jumalan rakastaminen tuo mukanaan paljon syvempiä ja vaativampia seurauksia kuin pystymme kuvittelemaan – tai kuin haluaisimme hyväksyä.

Oli Prestes
Lähetyssaarnaaja