Jumalallisen opetuksen mukaan aikaa ei tule laskea samalla tavalla kuin ihmisten aikajärjestyksessä. Pyhä Raamattu, uskovien uskon ohjenuora, opettaa, mitä tarvitaan, jotta voimme kulkea vanhurskaudessa ja elää pyhyydessä; loppujen lopuksi kukaan ei näe Jumalaa ilman pyhyyttä.
Kun Jumala loi taivaankappaleet, Hän sanoi: ”Olkoon valaisimia taivaan laajuudessa, jotta päivä ja yö erottuisivat toisistaan; ja olkoot ne merkkeinä ja määrätyiksi ajoiksi, päiviksi ja vuosiksi. Ja olkoot ne valaisimina taivaan laajuudessa valaisemaan maata.” Ja niin tapahtui. Ja Jumala loi kaksi suurta valoa: suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä; ja Hän loi tähdet. Ja Jumala asetti ne taivaan kaareen valaisemaan maata ja hallitsemaan päivää ja yötä sekä erottamaan valon pimeydestä. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.” (1. Moos. 1:14–18).
Myös luodessaan maailmankaikkeuden ja kaiken, mitä siinä on, Hän merkitsi aikajaksoja seuraavasti: tuli ilta ja aamu, ensimmäinen päivä; tuli ilta ja aamu, toinen päivä, ja niin edelleen kuudenteen päivään asti (1. Moos. 1).
Raamatulliset määritelmät ajanjaksoille
Iltapäivä: Aamua edeltävä ajanjakso. Se kestää yleensä 12 tuntia ja sitä kutsutaan hämäräksi, päivän iltapäiväksi, pimeydeksi ja yön pimeydeksi (Snl 7:9). Se ulottuu päivän auringonlaskusta aamun auringonnousuun.
Päivä: Kahden auringonlaskun välinen ajanjakso, joka vastaa yleensä 24 tuntia (3. Moos. 23:32).
Aamu: 12 tunnin ajanjakso, joka ulottuu kahden yön, kahden iltapäivän tai auringonnousun ja -laskun välillä. Sitä kutsutaan myös päiväksi (Joh. 11:9).
Ennen kuin valoa oli maailmankaikkeudessa, vallitsi pimeys. Näin ollen yö edeltää päivää 24 tunnin jaksossa.
Nykyinen tapa laskea päivä keskiyöstä keskiyöhön ei ole oikea, ja tämän ennusti jo Daniel: ”Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan, sortaa Korkeimman pyhiä ja pyrkii muuttamaan aikoja ja lakia” (Dan 7:25, ensimmäinen ja toinen osa).
Jos päivä alkaisi keskiyöllä, yö koostuisi vain kuudesta tunnista ja päivä olisi kahdeksantoista tuntia pitkä, kun taas Jeesus sanoi sen olevan kaksitoista tuntia (Joh. 11:9). Kuinka päivä voisi alkaa keskiyöllä? Se, joka ei tunne aikaa, ei voi pyhittää Herran päivää oikein. Jumalan kansalle annetun ohjeen mukaan sapattia on pidettävä auringonlaskusta auringonlaskuun. Päivä, joka on valoisa osa 24 tunnin jaksoa ihmisten nykyaikaisen aikajärjestyksen mukaan, alkaa kello 6.00 aamulla ja päättyy kello 18.00, mutta oikea tapa on laskea se auringonnoususta auringonlaskuun.
Neemian toteuttama sapatin noudattamisen palauttaminen
Kun Neemia pyrki korjaamaan kansan tekemän rikkomuksen, joka liittyi Hänen aikaansa, hän määräsi kaupungin portit suljettaviksi heti, kun yön varjo saavutti Jerusalemin portit. Lainataan tekstiä, jotta voimme paremmin ymmärtää, miten meidänkin tulisi toimia:
”Noina päivinä näin Juudassa ihmisiä, jotka polkivat viinikuurnia sapattina ja toivat aasien selässä nippuja; samoin viiniä, viinirypäleitä ja viikunoita sekä kaikenlaisia tavaroita, joita he toivat Jerusalemiin sapattina; ja minä vastustin heitä sinä päivänä, jona he myivät elintarvikkeita. Myös tyrolaisia asui kaupungissa, ja he toivat kalaa ja kaikenlaista kauppatavaraa, jota he myivät sapattina Juudan lapsille ja Jerusalemissa. Ja minä riitelin Juudan ylhäisten kanssa ja sanoin heille: ’Mikä paha teette, kun häpäisette sapatin? Eivätkö teidän isänne tehneet näin, ja eikö meidän Jumalamme tuonut kaiken tämän pahan meidän päällemme ja tämän kaupungin päälle? Ja te vielä lisäätte hänen vihansa liekkiä Israelia kohtaan, kun häpäisette sapatin. Niin tapahtui, että kun Jerusalemin porttien edessä oli jo varjoa ennen sapattia, minä käskin sulkea portit; ja käskin, ettei niitä avattaisi ennen kuin sapatti oli ohi; ja asetin porttien vartijoiksi joitakin palvelijoitani, jotta mikään lasti ei pääsisi sisään sapattina. Silloin kauppiaat ja kaikenlaisten tavaroiden myyjät viettivät yön Jerusalemin ulkopuolella kerran tai kahdesti. Minä siis moitin heitä ja sanoin heille: ”Miksi vietätte yön muurin edessä? Jos teette niin vielä kerran, minä tartun teihin.” Siitä päivästä lähtien he eivät enää tulleet sapattina.” (Ne 13:15–21).
Edellä mainitut asiat on kirjoitettu meidän opettamiseksi.
Jos kristitty ei tunne aikaa ja tapaa – sillä kaikelle on aikansa ja tapansa –, hän ei kykene saavuttamaan täydellisyyttä rakkaudessa eikä tule olemaan täydellinen ihminen, kuten Jumala vaatii (Mt 5:48, 2. Tim. 3:17 ja Kol. 3:14). Ja hän saa nuhteen Herralta, joka sanoo: ”En ole löytänyt tekojasi täydellisiksi Jumalan edessä” (Ilm 3:2). Ja nämä teot ovat vanhurskauden tekoja, rakkautta, josta Johannes puhuu (1. Joh. 3:18).
Sapatin kunnioittaminen ja noudattaminen
Kuten Henki ilmoitti Jesajalle, meidän ei tule huolehtia mistään aineellisesta Herran sapattina, katso:
”Jos pidät jalkasi pois sapatista, et tee omaa tahtoasi minun pyhänä päivänäni, ja jos kutsut sapatin miellyttäväksi, Herran pyhäksi päiväksi, kunnioitettavaksi, ja kunnioitat sitä olemalla seuraamatta omia teitäsi, et yritä tehdä omaa tahtoasi, etkä puhu omia sanojasi, niin sinä iloitset Herrasta, ja minä annan sinun ratsastaa maan korkeuksilla ja ravitsen sinua isäsi Jaakobin perinnöllä; sillä Herran suu on sen sanonut.” (Jes 58:13–14).
Ja kuten menneisyydessä, emme myöskään saa keittää ruokaa tuona päivänä, sillä niin Raamattu sanoo:
”Kuusi päivää teette työtä, mutta seitsemäs päivä on teille pyhä, Herralle pyhitetty lepopäivä; jokainen, joka sinä päivänä tekee mitään työtä, surmataan. Te ette saa sytyttää tulta missään asunnossanne sapatina.” (2. Moos. 35:2–3).
Jotkut väittävät, että tämä käsite koski menneisyyden Israelia, jolloin tulen sytyttäminen vaati fyysistä ponnistusta. Jumala ei kuitenkaan muutu. Jo ennen kuin Hänen lakinsa vahvistettiin Siinailla, Jumala sanoi näin: ”Kuinka kauan vielä kieltäydytte noudattamasta minun käskyjäni ja lakiani?” (2. Moos. 16:28). Ja jo ennen sitä Mooses oli opettanut kansalle seuraavaa:
”Näin Herra on sanonut: Huomenna on lepopäivä, Herralle pyhä sapatti; mitä haluatte paistaa uunissa, paistakaa se, ja mitä haluatte keittää vedessä, keittäkää se vedessä; ja kaiken, mitä jää yli, pankaa sivuun itsellenne ja säilyttäkää se huomiseksi.” (2. Moos. 16:23).
Huomaamme, että heidän tuli paistaa tai keittää, ja siitä ylijäänyt osa oli varattava sapattia varten. Ruoka oli siis säilytettävä valmiina syötäväksi.
Nykyään meillä on paljon paremmat mahdollisuudet noudattaa sapattia. Liesimme toimivat kaasulla, meillä on jääkaappi, valoa, sähköä ja vesijohtovettä. Ja vaikka näitä resursseja ei olisikaan, hyvällä tahdolla on mahdollista noudattaa sapattia, sillä loppujen lopuksi se on osoitus rakkaudestamme Jeesusta kohtaan (Joh. 14:15). Lukuun ottamatta lauantaita voimme tehdä kaiken tarvittavan, toisin sanoen ennen perjantain auringonlaskua tai lauantain auringonlaskun jälkeen, sillä uskomme, että kaikki vaikuttaa hyväksi niille, jotka rakastavat Jumalaa (Room. 8:28). ”Ja mikä meidät erottaa Jumalan rakkaudesta?” Nälkä, alastomuus? Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, Hänen käskyjensä noudattamisesta (Room. 8:35).
Kuten olemme nähneet Herran tahdon ilmentymänä Jesajan kautta, emme saa pyrkiä tekemään omaa tahtoamme emmekä puhumaan omia sanojamme Hänen pyhänä päivänään (Jes. 58:13).
Mutta on olemassa vastustajia, jotka väittävät, ettei Herran sapatti ole Herran päivä; ja he esittävät tekaistuja perusteita; he eivät pidä kiinni totuudesta, koska heissä ei ole totuutta. He sanovat, että nyt Herran päivä on sunnuntai, olettaen omien laskelmiensa ja arvailujensa perusteella, että Jeesus nousi kuolleista sinä päivänä. Joka näin ajattelee ja uskoo, ei ole saanut oikeaa opetusta Jumalan sanasta.
Koska Jumalan käskyjen hyväksyminen on edellytys viisauden saamiselle, Herran pelon saavuttamiselle ja ”Jumalan tuntemisen” löytämiselle, se, joka ei hyväksy Hänen käskyjään, ei saavuta viisautta, ei Herran pelkoa eikä Jumalan tuntemista (Snl 2:1–6, 28:7–9 ja 10:8).
Opetukselliset virheet ovat yleisiä kirkoissa, jotka eivät noudata Jumalan käskyjä, aivan kuten se, joka ei noudata Hänen käskyjään, ei ymmärrä Jumalan sanoja, sillä se on tämän ymmärtämisen edellytys. Jotkut kirkot, vaikka niillä onkin käskyt, eivät noudata niitä, eivätkä siksi rakasta Jumalaa (Joh. 14:21 ja 15:9–10).
Jeesus rakasti maailmaa ja osoitti tämän rakkauden kuolemalla meidän puolestamme; ja nyt Hän vaatii meiltä rakkauden osoitusta sanoen: ”Jos rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni” (Joh. 14:15). Ja Hän rakastaa vain niitä, jotka Häntä rakastavat (Snl 8:17, osittain). Ja Pyhä Henki paljastaa, että olemme hulluja Kristuksen rakkauden tähden (1. Kor. 4:10). Ja: ”Kukaan älköön pettäkö itseään. Jos joku teistä pitää itseään viisaana tässä maailmassa, olkoon hän hullu, jotta hänestä tulisi viisas” (1. Kor. 3:18).
Viikon seitsemäs päivä vai yksi päivä seitsemästä?
Kun Herra loi taivaan ja maan, Hän loi ajan: viikon, kuukaudet ja vuodet. Seitsemän päivän viikon, kolmenkymmenen päivän kuukauden ja kahdentoista kuukauden vuoden.
Kun Hän vei Israelin kansan pois Egyptistä, Hän asetti Abib-kuukauden kansansa ensimmäiseksi kuukaudeksi. Tämä kuukausi vastaa nykyään ajanjaksoa, joka ulottuu maaliskuusta huhtikuuhun, käsittäen osan molemmista kuukausista.
Herra nimitti viikonpäivät seuraavasti: ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs, viides, kuudes ja seitsemäs. Ja tämän viikonpäivän Jumala nimitti sapattiksi, sillä sinä päivänä Hän lepäsi, ja siksi Hän pyhitti sen ja siunasi sen.
Pyhittäminen tarkoittaa erottamista. Niinpä Hän erotti tuon päivän lepoon ja siunasi sen sen vuoksi. Hänen sapatinsa on määrätty: se on viikon seitsemäs päivä. Israelilaisten sapatit olivat sen sijaan liikkuvia, toisin sanoen ne vaihtelivat, sillä Herran määräämien juhlien ensimmäinen ja viimeinen päivä osuivat eri viikonpäiviin, ja ne olivat ”juhlallisia” tai juhlapäiviä (3. Moos. 23:32 ja viitteet).
Seitsemännen päivän sapatti on järjestystä, kun taas yksi sapatti seitsemän päivän välein on epäjärjestystä. Kuvittele, että jokainen ihminen menisi seurakuntaan eri päivänä ja pyrkisi pitämään oman lepopäivänsä.
Jopa Jumalan asettamissa lauantaisissa, joita Hän kutsui ”teidän lauantainneksi”, vallitsi järjestys. Riittää, kun lukee tekstit huolellisesti. Niiden ajankohdat oli määritelty vuoden kuluessa. Jumalan asettamat asiat sisältävät viisautta, ja Hän on täydellinen.
Jotkut käyttävät perusteluna sapatin kunnioittamatta jättämiselle seuraavaa Jeesuksen lausumaa: ”Minun Isäni työskentelee tähän asti, ja minäkin työskentelen” (Joh. 5:17), sekä apostoli Paavalin sanoja: ”sillä me työskentelimme yötä päivää, jotta emme olisi kenellekään teistä taakaksi” (1. Tess. 2:9). Mutta he unohtavat, mitä Mestari myös sanoi: ”Älkää tehkö työtä katoavan leivän vuoksi, vaan sen vuoksi, joka pysyy” (Joh. 6:27).
Jeesuksen työ oli palvelutyö, ja sen tulisi olla myös kutsuttujen työ. Tällä tavoin on mahdollista tehdä tätä työtä yötä päivää, kuten Isä.
Profeettojen ja apostolien käyttämä kieli oli yhdenmukainen sen kielen kanssa, jota Jumala käytti Pyhissä kirjoituksissa, sillä he olivat Hänen innoittamiaan ja toimivat Hänen edustajinaan. Kun Raamattu kertoo, että Pietari ja Johannes menivät temppeliin rukoilemaan, siinä mainitaan, että kello oli yhdeksäs. Tätä aikaa kutsutaan viidentoista tunniksi tai kolmeksi iltapäivällä. Koska aurinko nousee aamulla ja päivä koostuu kahdestatoista tunnista, yhdeksäs tunti on se, jota nykyisessä aikajärjestyksessä kutsutaan kolmeksi iltapäivällä tai viidentoista tunniksi.
Kun Johannes oli Patmoksen saarella ja kirjoitti Ilmestyskirjan, hän sanoi: ”Ja minä vietiin Hengessä Herran päivänä...” (Ilm. 1:10). Tämä innoitettu kielenkäyttö on nimenomaan samaa, jonka Jumala innoitti Jesajalle, joka kirjoitti: ”Jos kutsut sapatin miellyttäväksi ja Herran pyhäksi päiväksi ja kunnioitat sitä, etkä seuraa omia teitäsi, etkä pyri tekemään omaa tahtoasi, etkä puhu omia sanojasi, niin sinä iloitset Herrasta, ja minä annan sinun ratsastaa maan korkeuksilla ja ravitsen sinua isäsi Jaakobin perinnöllä; sillä Herran suu on sen sanonut” (Jes 58:13–14). Juuri näin apostoli teki: hän kutsui sapatin Herran päiväksi.
Jumalalle aika voi koostua: kahdestatoista tunnista, yhdestä päivästä, yhdestä vuodesta, yhdestä vuosituhannesta tai tietystä ajanjaksosta tai tilaisuudesta. Niinpä Hänen päivänsä voi olla myös Hänen sapatinsa, Hänen tulemisensa päivä tai tietty ajanjakso. Kontekstista käy kuitenkin ilmi Hänen aikomuksensa, sillä Hänen Henkensä meissä antaa sen meille tietää; sehan tunkeutuu kaiken sisälle ja jopa Jumalan syvyyksiin (1. Kor. 2:10).
Jotkut ajattelevat, että koska Herra puhuu isä Jaakobista, Hän puhuu nimelliselle Israelille tai Palestiinan Israelille. Mutta katsokaa, mitä apostoli Paavali sanoo:
”Mutta ylhäältä oleva Jerusalem on vapaa, ja se on meidän kaikkien äiti. Sillä on kirjoitettu: ’Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä; riemuitse ja huuda, sinä, joka et ole synnytyksessä; sillä yksinäisen lapsia on enemmän kuin aviomiehen omaavalla. Mutta me, veljet, olemme lupauksen lapsia, kuten Iisak. Niinpä, veljet, emme ole orjan, vaan vapaan naisen lapsia.” (Gal 4:26–28, 31).
Niinpä me, jotka olemme uskoneet, olemme se jälkeläiskunta, joka on luvattu Aabrahamille, josta polveutuvat patriarkat, ja Iisak, Jaakobin isä, lupauksen poika, kuten mekin, jotka olemme luvattuja Aabrahamille ja joita on lukuisasti kuin taivaan tähdet ja meren hiekka (1. Moos. 15:5, 22:17 ja 32:12).
Mutta on niitä, jotka sanovat, ettei kukaan pysty noudattamaan käskyjä ja ettei ole yhtään vanhurskasta. Kuitenkin ennen kuin lait annettiin Siinailla, pyhissä kirjoituksissa sanotaan, että Aabraham noudatti Herran käskyjä. Ja Jumala itse sanoi näin, katso:
Ja Herra sanoi: ”Pitäisikö minun salata Aabrahamilta, mitä aion tehdä, kun Aabrahamista tulee varmasti suuri ja mahtava kansa, ja hänessä siunataan kaikki maan kansat?” Sillä minä olen nähnyt, että hän käskee lapsiaan ja taloaan jälkeensä noudattamaan Herran tietä, toimimaan oikeudenmukaisesti ja oikeudenmukaisesti, jotta Herra toteuttaisi Abrahamille sen, mitä hän on hänestä puhunut.” (1. Moos. 18:17–19).
Ja kuten kyselylomakkeessa on osoitettu, Herran tiet ja Herran vanhurskaus ovat Hänen käskynsä (Mal 2:8–9 ja Ps 119:172). Ja Jumalan vanhurskaus on ikuinen (Ps 119:142). Ja joka harjoittaa vanhurskautta, on vanhurskas, niin kuin Hänkin on vanhurskas (1. Joh. 3:7).
Jumala antoi todistuksen Aabrahamista Iisakille ja sanoi:
”Sillä Aabraham totteli minun sanaani ja noudatti minun käskyjäni, määräyksiäni, säädöksiäni ja lakejani.” (1. Moos. 26:5).
Myös Raamatussa sanotaan, että Sakarias ja hänen vaimonsa Elisabet olivat vanhurskaita. He olivat vanhurskaita, koska he noudattivat Jumalan vanhurskautta ja pitivät Hänen käskynsä, katso:
”Juudean kuninkaan Herodeksen aikana eli eräs pappi nimeltä Sakarias, joka kuului Abian sukukuntaan, ja hänen vaimonsa oli Aaronin tyttäristä, ja hänen nimensä oli Elisabet. Ja he olivat molemmat vanhurskaita Jumalan edessä, vaeltivat moitteettomasti kaikissa Herran käskyissä ja määräyksissä.” (Luuk. 1:5–6).
Myös Joosef, Jeesuksen äidin Marian aviomies, oli vanhurskas (Matt. 1:19).
Siksi kaikki, jotka harjoittavat Jumalan vanhurskautta, eli noudattavat Hänen käskyjään, ovat vanhurskaita, niin kuin Jumala on vanhurskas, katso:
”Pienet lapset, älkää antako kenenkään pettää teitä: joka harjoittaa vanhurskautta, on vanhurskas, niin kuin Hänkin on vanhurskas.” (1. Joh. 3:7).
Joka ei usko Jumalan käskyihin, ei voi niitä noudattaa, sillä ne ovat uskon laki (Room. 3:27 ja 31). Eivätkä ne ole raskaita, kuten Johannes sanoi innoituksesta (1. Joh. 5:3). Ja se, joka ei noudata niitä, ei voi olla Jumalassa (1. Joh. 3:24). Eikä hänellä siten voi olla Isän rakkautta (Joh. 15:9–10).
Ero seremoniallisten lakien ja moraalilain välillä
Mutta on niitä, jotka käyttävät argumenttinaan raamatunkohtia, jotka eivät sano sitä, mitä he haluavat. Yhdessä niistä apostoli sanoo: ”Te pidätte päiviä, kuukausia ja vuosia”. Tai toisessa, jossa sanotaan: ”Kukaan ei saa tuomita teitä syömisestä, juomisesta tai sapatista”.
Kuten näimme mainitessamme lakeja, jotka määräsivät ”juhlallisista sapatista”, oli olemassa juhlallisia päiviä, kuukausia ja vuosia, ja juutalaiset noudattivat niitä vielä Paavalin aikanakin. Nämä juutalaiset aikoivat pakottaa ”tietä” seuraavat pakanat noudattamaan näitä päiviä väittäen, että jos he eivät noudattaisi niitä, he eivät noudattaisi lakia. Ja että myös heidän tulisi käydä läpi ympärileikkaus täyttääkseen Mooseksen lain. Tämä sai Paavalin kirjoittamaan ”galatalaisille” osoitetun kirjeen, jossa hän käsitteli tätä aihetta.
Joka tapauksessa, kuten Heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa, Jumala kumoaa ensimmäisen liiton solmiakseen toisen. Ensimmäiseen liittoon kuului pyhien määräysten noudattaminen, joka koostui ruokauhreista, ruoista, juomista ja uhrauksista (Hepr. 9). Siihen kuuluivat myös ”älä kosketa”, ”älä käsittele” -määräykset, joita Paavali kutsuu määräyksiksi (Kol. 2:20–21). Mutta Kristus poisti nämä asiat, jotka eivät mitään täydentäneet, mitätöimällä velkakirjan, joka oli meitä vastaan näissä säädöksissä, ja poisti sen keskuudestamme naulaamalla sen ristille (Kol 2:14). Niinpä, koska ne olivat säädöksiä ja oli aika, jolloin niitä piti noudattaa, Jeesus, tulevien siunauksien ylipappi, saapuessaan poisti ensimmäisen ja vahvisti toisen; hän mitätöi Horebilla tehdyn ja vahvisti Moabin maassa tehdyn.
Siksi Jesaja sanoi:
”Joka teurastaa härän, on kuin se, joka lyö ihmistä; joka uhraa karitsan, on kuin se, joka kuristaa koiran; joka tuo uhrilahjan, on kuin se, joka uhraa sian verta; joka polttaa suitsuketta, on kuin se, joka siunaa epäjumalaa; nämä valitsevat omat tiensä, ja heidän sielunsa nauttii heidän kauhistuttavista teoistaan.” (Jes 66:3).
Niinpä profeetat, saadessaan nämä sanat, halusivat tietää, olivatko ne tarkoitettu heidän omalle ajalleen, ja heille sanottiin, etteivät ne olleet heille, vaan pakanakansoille, joita he palvelivat (1. Piet. 1:11–12).
Jesaja kirjoitti sen, mitä Herra puhui hänen kauttaan:
”Kun tulette minun eteeni, kuka on vaatinut teiltä, että tulisitte polkemaan minun pihamaitani? Älkää enää tuoko turhia uhreja: suitsuke on minulle kauhistus, samoin uusikuut, sapatit ja seurakuntien kokoontumiset; en kestä vääryyttä, en edes juhlallista kokoontumista. Teidän uusikuun juhlanne ja juhlallisuutenne ovat sielulleni kauhistus; ne ovat jo raskaita; olen jo väsynyt sietämään niitä.” (Jes 1:12–14).
Tarkastelkaa kuitenkin huolellisesti asiayhteyttä ja verratkaa sitä 3. Mooseksen kirjan 23. lukuun, niin näette, mihin Herra viittaa: seurakuntien kokoontumiset, teidän juhlanne (verratkaa 3. Moos. 23:1, 8, 9, 17, 21, 28 ja 29). Niinpä nuo sapatit olivat teidän sapattejanne.
Ja niistä Herra sanoo vielä Hoosean kautta: ”E minä lopetan kaiken heidän ilonsa, heidän juhlapäivänsä, uusikuun juhlat, sapatit ja kaikki heidän juhlatilaisuutensa” (Hoos 2:11). Ja edelleen Herra sanoo: ”E minä otan sinut vaimokseni ikuisesti; minä otan sinut vaimokseni oikeuden, tuomion, laupeuden ja armeliaisuuden kautta. Ja minä otan sinut vaimokseni uskollisuuden kautta, ja sinä tulet tuntemaan Herran” (jakeet 19–20). Lisäksi Herra varoittaa Jeremian kautta:
”Näin sanoo Herra: Vartioikaa sielujanne, älkää kantako taakkoja lauantaina, älkääkä tuoko niitä Jerusalemin porttien läpi. Älkää myöskään kantako kuormia kodeistanne sapattina, älkääkä tehkö mitään työtä; vaan pyhittäkää sapattipäivä, niin kuin minä olen käskenyt teidän isillenne. Jos te kuuntelette minua huolellisesti, sanoo Herra, ettekä tuo kuormia tämän kaupungin porttien läpi sapattina, ja pyhitätte sapattipäivän tekemättä siinä mitään työtä, niin tämän kaupungin porteista tulevat sisään kuninkaat ja ruhtinaat, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella, ajavat vaunuilla ja ratsastavat hevosilla, he ja heidän ruhtinaansa, Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat; ja tämä kaupunki on asuttu ikuisesti. Mutta jos ette kuuntele ja pyhitä sapatin päivää, ettekä tuo mitään kuormaa, kun tulette Jerusalemin porttien kautta sapatina, niin sytytän tulen sen porteille, joka kuluttaa Jerusalemin palatsit, eikä se sammu.” (Jer. 17:21–22, 24–25, 27).
Sapatti on paitsi luomisen muistomerkki myös merkki Jumalan ja hänen kansansa välillä, katso:
”Ja minä annoin heille myös sapatit, jotta ne olisivat merkkinä minun ja heidän välillään; jotta he tietäisivät, että minä olen Herra, joka heidät pyhittää. Pyhittäkää siis minun sapatit, niin ne ovat merkkinä minun ja teidän välillänne, jotta te tietäisitte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne. Mutta myös lapset kapinoivat minua vastaan eivätkä noudattaneet minun säädöksiäni eivätkä pitäneet kiinni minun oikeussäännöistäni, joita noudattamalla ihminen elää niiden ansiosta; he ovat häpäisseet minun lepopäiväni, ja siksi minä sanoin, että vuodatan heidän päälleen vihani täyttääkseni heitä kohtaan vihani erämaassa. Mutta pidättelin kättäni ja tein niin nimeeni kunniaksi, jotta se ei häpäistäisi kansojen silmissä, joiden edessä minä heidät vein pois. Myös minä nostin käteni heitä vastaan erämaassa hajottaakseni heidät kansojen keskuuteen ja vuodattaakseni heidät maihin; sillä he eivät noudattaneet minun oikeussääntöjäni, hylkäsivät minun säädökseni, häpäisivät minun sapatini, ja heidän silmänsä seurasivat isiensä epäjumalia.” (Hes 20:12, 20–24).
Kun Herra julisti lakinsa kansan edessä Siinain erämaassa, Hän itse puhui pilvistä ja sanoi sapatista:
”Muista lepopäivä, jotta pyhität sen. Kuusi päivää sinä teet työtä ja suoritat kaikki työsi. Mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, lepopäivä; sinä et tee mitään työtä, et sinä, et poikasi, et tyttäresi, et palvelijasi, et palvelijattaresi, et eläimesi, etkä muukalainen, joka on sinun porttisi sisällä. Sillä kuudessa päivässä Herra teki taivaan ja maan, meren ja kaiken, mitä niissä on, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sen vuoksi Herra siunasi sapatin ja pyhitti sen.” (2. Moos. 20:8–11).
Tarkastellaan yksityiskohtia:
Kaksikymmentä luvun alussa sanotaan: ”Silloin Jumala puhui kaikki nämä sanat ja sanoi: Minä olen Herra, sinun Jumalasi.” Näin Hän alkaa sanella lakinsa suoraan kansalle, ja tämä on yksiselitteisesti kirjattu 5. Mooseksen kirjaan, jossa sanotaan:
”Sinä päivänä, jolloin seisoitte Herran, teidän Jumalanne, edessä Horebilla, kun Herra sanoi minulle: Kokoa tämä kansa minun luokseni, niin minä annan heidän kuulla sanani, ja he oppivat ne, jotta he pelkääisivät minua kaikki päivät, jotka he elävät maan päällä, ja opettaisivat niitä lapsilleen; ja te tulitte ja asettuitte vuoren juurelle; ja vuori paloi tulessa taivaan keskelle asti, ja siellä oli pimeyttä, pilviä ja hämärää. Silloin Herra puhui teille tulen keskeltä; te kuulitte sanojen äänen, mutta äänen lisäksi ette nähneet mitään hahmoa. Silloin Hän ilmoitti teille liitonsa, jonka Hän määräsi teille, kymmenen käskyä, ja kirjoitti ne kahdelle kivitaululle.” (5. Moos. 4:10–13).
Lisäksi jakeissa, joissa käskyt mainitaan, voimme havaita vielä muita tärkeitä yksityiskohtia, kuten: ”mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, lepopäivä.” Eikä vain Israelin kansan pitänyt olla tekemättä työtä sinä päivänä, vaan myös sen eläimet, jotka palvelivat sitä, sekä palvelijat ja muukalaiset, jotka vaelsivat sen keskuudessa. Tämä johtui siitä, että kansan palvelijoiden lisäksi oli myös niitä, jotka olivat liittyneet Israelin kansaan sopimusten tai sekoittumisen kautta. Näin Jumala puhui Moosekselle ja käski tämän opettaa kansaa: ”Teillä on yksi ja sama laki; ulkopuolinen on kuin syntyperäinen” (3. Moos. 24:22).
Hän sanoi vielä: ”Mutta jos joku ulkomaalainen asuu teidän luonanne ja haluaa viettää pääsiäistä Herralle, hänen kaikkien poikiensa on oltava ympärileikattuja, ja sitten hän saa viettää sitä, ja hän on kuin syntyperäinen; mutta kukaan ympärileikkaamaton ei saa syödä sitä. Sama laki koskee sekä syntyperäistä että muukalaista, joka vierailee teidän keskuudessanne” (2. Moos. 12:48–49; 3. Moos. 24:22; 4. Moos. 15:16, 29).
On tärkeää korostaa, että kun Jumala antoi lakinsa kansalle, Mooses ei ollut vielä noussut vuorelle eikä siten ollut saanut kivitauluja, joihin kymmenen käskyä oli kaiverrettu. Ensimmäinen liitto oli kuitenkin jo solmittu, ja se sisälsi siten säädökset. Samalla kun Jumala antoi Moosekselle lakinsa, Hän antoi hänelle myös säädökset, määräykset ja tuomiot, ks.:
”Nämä ovat ne säädökset, tuomiot ja lait, jotka Herra antoi itsensä ja Israelin lasten välille Siinain vuorella Mooseksen välityksellä.” (3. Moos. 26:46).
On tärkeää tietää, että vaikka määräykset kumottiin Jeesuksen kuoleman jälkeen – hän naulasi ne ristille – Jumalan vahvistamat ja Moosekselle annetut säädökset ja tuomiot eivät ole kumoutuneet. Siksi Jumala puhui Malakian kautta: ”Muistakaa palvelijani Mooseksen laki, jonka minä annoin hänelle Horebilla koko Israelille ja joka koostuu säädöksistä ja tuomioista” (Mal 4:4).

Oli Prestes
Lähetyssaarnaaja